Traumnovellen psykologiaa

Traumnovellen psykologia

Itävaltalaisen Arthur Schnitzlerin kokonaisuudessaan vuonna 1926 julkaisema psykologinen romaani Traumnovelle on taitava yhdistelmä todellisuutta ja unta. Kirjan päähenkilöiden, Fridolinin ja Albertinen, päällepäin onnelliselta näyttävä avioliitto ajautuu lopulliseen kriisiin, kun Albertine näkee unen, jossa hänellä on suhde toisen miehen kanssa ja hän antaa Fridolinin kuolla ristillä.

Kirjan julkaisemisen aikaan myös Sigmund Freud julkaisi teoksensa Die Traumdeutung (suom. Unien tulkinta), jossa hän esitteli teoriansa siitä, että unet ovat tukahdutettujen toiveiden toteutumia. Lisäksi hän erottelee psykoanalyysissaan ihmisen psyykeen kolmeen eri tasoon: viettipohjaan eli idiin, joka toimii mielihyväperiaatteen pohjalta, yliminään eli superegoon, joka vaatii henkilöä toimimaan ulkopuolisten vaatimusten mukaan joskus jopa kohtuuttomasti, sekä minään eli egoon, joka yrittää tasapainoilla kahden muun tason välillä ottamalla huomioon tosiasiat.

Nämä kaikki kolme tasoa on nähtävissä myös Traumnovellen päähenkilö Fridolinissa. Hän osaa ystävältään kutsun yöllä järjestettäviin salaisiin uskonnollisiin orgioihin, joihin hän päättää osallistua, tosin vain seuraajana. Kotiin palattuaan hän kuulee Albertinen unesta. Fridolin kokee tulleensa petetyksi, vaikka kyseessä oli vain uni. Hän päättää ottaa yhteyttä potilaansa tyttäreen aloittaakseen vastaavasti suhteen tämän kanssa, koska tietää tällä olevan tunteita häntä kohtaan. Hän toimii tunteidensa pohjalta, eikä käsittele tapahtunutta realistisesti.

Freudin psykoanalyysin mukaan suurin osa ihmisen mielestä on tiedostamatonta. Se kätkee sisäänsä kaikki kokemuksemme, odotuksemme sekä toiveemme, jotka kuitenkin omalla tavallaan käyvät toteen unissamme. Myös Fridolin ottaa Albertinen unen totena ja uskoo vaimonsa oikeasti haluavan pettävää häntä. Alkaessaan pohtia avioliittoaan hän ymmärtää, ettei tilanne ole yhteiskunnan näkökulmasta ideaali, sillä suhde päättyisi liiton ulkopuoliseen suhteeseen. Säilyttääkseen kasvonsa hänen tulisi lisäksi salata öinen vierailunsa. Tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä ja Fridolin kokee itseensä kohdistuvat paineet suurina.

Lopulta Fridolin päättää kertoa vaimolleen yön tapahtumista, mutta muotoilla kaiken kuin se olisi ollut vain unta. Hän kuitenkin paljastuu ja katsoo helpoimmaksi tunnustaa kaiken. Fridolin ja Albertine puhuvat asiat yhdessä läpi. He päättävät antaa toisilleen anteeksi ja unohtaa sekä unen että todellisuuden tapahtumat, sillä niitä on vaikea erottaa. Kuten myös Fridolin lopuksi toteaa:  “Kein Traum ist völlig Traum” (Schnitzler 1926, 139).

Bibliografia

Schnitzler, Arthur: Traumnovelle, 2. painos, Berlin, S. Fischer Verlag 1926

Karrasch, Lindblom-Ylänne, Niemelä, Päivänsalo, Tynjälä: Lukion psykologia 1, Keuruu, Otavan Kirjapaino Oy, 2012